UusEnergia - Ihmisten avuksi
UusEnergia-sivusto keskittyy uuden energian (nollapiste-energia tai ns. vapaa energia) ratkaisuihin, tekniikkaan ja kehittäjiin, tuoden puolueetonta tietoa halukkaille ilman ennakkoluuloja tai ennakkokäsityksiä, fysiikan lainalaisuuksia kuitenkaan unohtamatta.
Tällä sivustolla ei käsitellä tuulivoimaa, aurinkoenergiaa tai muita vastaavia perinteisiä energiaratkaisuja, joista myös käytetään nimeä uusi energia. Tässä keskitytään vapaa energia -ratkaisuihin, jotka käytännössä perustuvat nollapiste-energiaan.
Uusin päivitys
Sisältöä lisätty blogi-sivulle - 31.10.2025
Uusi energia = Nollapiste-energia
Uusi aika on alkamassa energiasektorilla. Aivan uudentyyppiset energiaratkaisut ovat tulossa käyttöön. Emmekä nyt puhu aurinko-, eikä tuulivoimasta, vaan tekniikasta, joka perustuu nollapiste-energiaan (eng. zero point energy, zpe). Jotkut käyttävät tästä asiasta myös nimeä kvanttivärähtely, tyhjiövärähtely, tyhjiöenergia tai vacuum energy – Nikola Tesla käytti siitä nimeä Radiant Energy.
Energiaa ei voida luoda eikä hävittää. Ainoastaan muuttaa muodosta toiseen. Tämä on termodynamiikan ensimmäinen pääsääntö: energian säilyminen.
Tyhjästä on paha nyhjäistä – sanotaan usein. Tuota tyhjyyttä ei kuitenkaan mistään löydy. 1900-luvun alkupuolella kehitetty kvanttimekaniikka nimittäin osoittaa, että tyhjiötä ei ole olemassakaan. Se mitä on totuttu pitämään tyhjiönä, onkin täynnä energiaa. Kvanttimekaniikan mukaan kyseessä on energia – nollapistekenttä, joka jää jäljelle, kun muut energian lähteet poistetaan. Se on ”dynaamisen energian meri, kuin vaahtosuihku lähellä myrskyisää vesiputousta”, kuten fyysikko Harold Puthoff asian ilmaisee. Siinä atomia pienemmät kvanttihiukkaset, eli virtuaalihiukkaset hetkellisesti tulevat fyysiseen maailmaan ja silmänräpäystä lyhyemmässä ajassa poistuvat.
Potentiaaliero
Fysiikassa yleisesti hyväksytyn ajattelutavan mukaan tämä nollapiste-energia on siis olemassa, mutta sitä ei voi käyttää hyödyksi, koska nollapiste-energiakentässä ei ole potentiaalieroa. Eli nollapiste-energiaa on kaikkialla tasaisesti (eng. universal ground state), se on siis tasapainossa (eng. equilibrium). Ja ilman tuota potentiaalieroa ei taas voi saada energiaa talteen mistään, koska se rikkoisi muuten termodynamiikan toista lakia. Termodynamiikan toinen pääsääntö – lämpötilaero on välttämättömyys lämpöenergian hyödyntämiseksi ja toisen tulkinnan mukaan – kaikki muuttuu koko ajan kohti epäjärjestystä (entropia kasvaa) pidemmällä aikavälillä. Tällä perustellaan, ettei nollapiste-energiaa kannata myöskään tutkia energialähteenä.
Professori Garret Moddel
Professori Garret Moddel (Coloradon yliopisto) on tutkimusryhmänsä kanssa kuitenkin kehittänyt menetelmän ja laitteen, jolla voi imeä energiaa nollapistekentästä ja muuttaa sen sähköksi. Siinä käytetään hyväksi Casimir-efektiä ja tunneloitumista. Siinä Casimir-efektin avulla luodaan paikallisesti kohta, jossa on vähemmän nollapiste-energiaa, kuin ympäristössä. Tästä potentiaalierosta tehdään epäsymmetrisen tunneloitumisilmiön avulla sähköä. Laitteen tuottaman sähkön määrä on hyvin pieni, mutta tämänhetkisen tiedon mukaan se ei johdu oheisilmiöistä, vaan on todella peräisin nollapiste-energiasta.
Keinotekoinen potentiaaliero
Toinen mahdollisen keino on luoda keinotekoinen potentiaaliero, tai epätasapaino (eng. non-equilibrium) tuohon nollapistekenttään rajatulle alueelle, esimerkiksi magneetin tai suurjännitteisen kentän kautta. Myös äkillisiä jännitteen tai virran muutoksia, kuten salamaniskuja voidaan käyttää tähän tarkoitukseen. Tämän potentiaalikentän avulla voidaan sitten imeä energiaa nollapistekentästä ja muuttaa se, vaikkapa sähköksi.
Uuden energian kehittäjät
Jotkut ennakkoluulottomat tutkijat ja insinöörit Nikola Teslasta ja Thomas Henry Moraysta lähtien ovat saaneet rakennettua laitteita, jotka ilmiselvästi toimivat tuolla fyysikkojen hylkäämällä energialla, käyttäen magneetteja, suurjännitepurkauksia tai vastaavia keinoja hyväkseen.
Nämä laitteet eivät selvästikään ole ikiliikkujia, eikä niiden kokonaishyötysuhde ole yli 100%. Ne vain käyttävät ulkopuolelta tulevaa, eli siitä nollapistekentästä saatavaa energiaa hyväksi, aivan kuten lämpöpumput nykyisin ottavat energiaa talteen ulkoilmasta.
Tietämättämyyden umpikuja
Tietämättömyyttä on kolmenlaista: 1. se, että tietää, ettei tiedä. 2. se, ettei tiedä, ettei tiedä. 3. se, että luulee tietävänsä, muttei oikeasti tiedä.
Ensimmäiseen on helpoin vaikuttaa - joku ulkopuolinen kertoo miten asiat oikeasti ovat,
tai itse törmää ratkaisuun.
Toisen kohdan tietämättömyys on myös mahdollista muuttaa, tosin se on vaikempaa kuin ensimmäisen kohdan –
jos on avoin muutokseen; joku ulkopuolinen kertoo asian niin, että havahtuu,
eli pääsee ulos tietämättömyydestään.
Kolmanteen on vaikein vaikuttaa. Fyysikko Ken shoulders puhuu Goethe efektistä, eli "näet vain sen minkä tunnet". Eli siinä elää luomassaan kuplassa ja uskoo, että tietää asiasta kaiken – älä tule minua opettamaan, minä kyllä tiedän miten asiat ovat. Hyvin usein, mitä koulutetumpi ihminen on, sitä useammin ollaan tuossa kolmannen kohdan tietämättömyydessä, varsinkin omalla ammattialalla. Harvassa ovat ne Einsteinit, jotka pystyvät murtautumaan yleisen mielipiteen ulkopuolelle.
Hullu keksijä -syndrooma
Toisaalta uuden energian kehittäjät ovat lähes aina ajautuneet tilanteeseen, jota Dr. Steven Greer kutsuu
"hullu keksijä -syndroomaksi" (eng. crazy inventor -syndrome); keksijä pitää
keksintönsä tiedot itsellään ja luulee tienaavansa sillä sitten miljoonia, kun saa sen markkinoille.
Tai yrittää patentoida kehittämäänsä keksintöä, yleensä pitäen edelleen tärkeimmän osan
tekniikasta salassa. Patenttia näille keksinnöille ei yleensä saa,
koska nykyfysiikan mukaan ne eivät voi toimia. Vaikka hänellä on toimiva prototyyppi,
hänen patenttihakemuksensa hylätään esimerkiksi termodynamiikan toiseen lakiin vedoten.
Uuden energia tekniikkaan on käytännössä mahdotonta saada myöskään rahoitusta sen viemiseksi tuotantoon,
koska rahoittajat uskovat vain vallitsevaa uskomusta tekniikasta.
Tämä johtaa siihen, että kun tutkijan rahavarat ja voimavarat loppuvat,
kukaan muu ei voi jatkaa kehitystyötä, vaan se menetetään ikuisiksi ajoiksi.
Ratkaisu
Sinuhe Egyptiläinen on sanonut "näin on ollut ja näin on oleva". Tämä ei täysin pidä paikkaansa, asiat muuttuvat - ja ennen kaikkea, voimme niitä muuttaa, jos meillä on tahtoa.
Pitäisikö meidän - myös uuden energian kehittäjien - tulla ulos itse luomastamme kuplasta,
joka rajoittaa ajatteluamme ja tekojamme?
Ja alkaa tehdä asioita uudella tavalla, jolloin lopputulemakin voisi olla uudenlainen.
Ilmeisesti ainut keino päästä vapaa energian kehityksessä eteenpäin, on tehdä kehitystyö avoimen lähdekoodin (open source) tapaan, ei salassa, vaan kaikkien halukkaiden saataville koko maailmassa. Tätä myös Dr. Steven Greer suosittelee. Tällöin sitä voidaan kehittää samaan aikaan useiden, jopa satojen ennakkoluulottomien tutkijoiden kesken. Ja saadaan vihdoin riittävää näyttöä myös nykyfysiikan asiantuntijoille, kun riittävä massa tutkimustiedoissa ja prototyypeissä saavutetaan. Eikä olla yhden tutkijan ja hänen voimavarojensa varassa.
Osoittaa näin, että vapaa energia on mahdollista, nollapiste-energiasta on todellakin mahdollista saada hyötyenergiaa - todistettavasti - monen tutkijan ja monen erilaisen laitteen toimesta. Silloin ehkä yleinen mielipide, fyysikot ja sitä kautta myös rahoittajat muuttavat mielipidettään asiasta. Tämä muutos lähtee ruohonjuuritasolta, ei perinteisten fyysikkojen piiristä.
Tällä hetkellä – vaikeuksista huolimatta – nollapiste-energiaa tutkitaan eri puolilla maailmaa muutamien yksityisten tutkijoiden ja pienten start up -yritysten toimesta. Jossain vaiheessa se väkisinkin ”lyö läpi” ja silloin maailmamme muuttuu lopullisesti ja peruuttamattomasti.