Uuden energian pioneerit ennen vuotta 1900
Tällä sivulla kerrotaan vanhimmista tunnetuista uuden energian pioneereista.
Pikalinkit tietoihin
John Worrel Keely▾ | Johann Bessler▾ | Petrus Peregrinus▾ | Bhaskara▾
John Worrel Keely (1827 tai 1837 - 1898)
John Worrel Keely
Amerikkalainen muusikko ja puuseppä John Ernest Worrel Keely oli tiettävästi ensimmäinen vapaaenergilaitteiden kehittäjä,
jo ennen Nikola Teslaa. Toimivatko laitteet todella, on erilaisia näkemyksiä.
Keely kehitti useita moottoreita, joiden toimintaperiaatetta hän ei kertonut. Ensimmäisen nimi oli "reacting vibratory motor".
Siitä hän kehitti vuonna 1969 uuden version, nimeltään "Globe Motor". Laite oli pallon muotoinen ja kooltaan 20 cm (8 tuumaa).
Pallo pyöri pystysuunnassa. Keeleyn sanoin se pyöri niin kauan, kunnes se kului loppuun (laakerit?).
Laite ei tuottanut tehoa toisille laitteilla, se oli lähinnä lelu.
Tämän jälkeen hän kehitti vuonna 1872 "hydro-pneumatic vacuum engine"-nimisen generaattorin. Tämä nimettiin aikalaisten toimesta Keely moottoriksi, ja se toimi veden ja ilman värähtelyillä Keelyn mukaan. Laitteen toimintaa oli todistamassa useita ihmisiä, myös rahoittajia. Kuitenkaan sen tarkkaa toimintaperiaatetta ei ymmärretty koskaan.
Keely ajautui myöhemmin riitoihin rahoittajiensa kanssa, koska he eivät koskaan saaneet nähdä tuotannossa olevaa, toimivaa laitetta. Keelyn poismenon jälkeen hänen työpajastaan löydettiin kellarista kolmen tonnin paineilmapallo, joka käytti moottoreita piilotettujen korkeapaineputkien ja kytkimien kautta. Siitä ei ole tietoa, toimivatko kaikki Keelyn laitteet tällä huijausperiaatteella. Tiettävästi Nikola Tesla ei uskonut Keelyn tekniikkaan.
Johann Bessler (1680 - 1745)
Johann Bessler
Saksalainen yrittäjä Johann Ernst Elias Bessler, joka tunnettiin myös nimellä Orffyreus tai Orffyré, väitti rakentaneensa useita itsestään pyöriviä mekaanisia koneita. Nämä väitteet herättivät huomattavaa kiinnostusta ja kiistaa joidenkin ajan johtavien luonnonfilosofien keskuudessa.
Ensimmäinen hänen rakentamansa "itsestään liikkuva pyörä" oli vuonna 1712 näytteillä,
Geran kaupungissa Reussin maakunnassa Saksassa. Laite oli halkaisijaltaan noin 2 m ja 10 cm paksu.
Pöyriessään se pystyi nostamaan useiden kilojen painoja.
Bessler rakensi vuonna 1713 Draschwitziin, Leipzigin lähellä sijaitsevaan kylään vielä suuremman pyörän,
jonka halkaisija oli hieman yli 2,7 metriä ja leveydeltään 15 cm. Pyörä pyöri 50 kierrosta minuutissa
ja nosti painoa 18 kg.
Weissensteinin linnassa Hessen-Kasselin osavaltiossa hän rakensi vuonna 1717 suurimman pyöränsä,
jonka halkaisija oli 3,7 m ja 36 cm paksu.
Bessler esitteli pyöränsä toimintaa eri yleisöille, mutta piti aina huolta siitä, ettei pyörän sisällä
oleva mekanismi paljastunut.
Pyörä lukittiin yhteen linnan huoneeseen ja huoneen ovet ja ikkunat sinetöitiin.
Pyörä pyöri edelleen 26 kierrosta minuutissa, kun huoneen ovi avattiin viikkoja myöhemmin.
Myös useat sen ajan tiedemiehet, myös Leidenin yliopiston matematiikan ja tähtitieteen
professori Willem Gravesande, tutkivat pyörää ulkoisesti. Gravesande ilmoitti,
ettei hän pystynyt havaitsemaan sen toimintaan liittyviä petoksia.
Gravesande mm. tutki pyörän akselia, eikä hän keksinyt keinoa, akseliin voitaisiin siirtää voimaa ulkopuolelta.
Bessler tuhosi pyörän sen jälkeen, kun Gravesandea yritti selvittää pyörän salaisuuden maksamatta siitä.
Bessler väitti, että pyörän toiminta perustui painoihin, jotka on asetettu siten,
että ne "eivät voi koskaan saavuttaa tasapainoa".
Tämä perusteella voidaan arvioida, että laite eräänlainen "ylibalansoitu pyörä",
hypoteettinen painovoimalla toimiva laite.
Nykyfyysikkojen mukaan tämä on mahdotonta, joten Besslerin täytyi tehdä jonkinlainen huijaus.
Mahdollisen huijauksen yksityiskohtia ei ole tyydyttävästi koskaan selitetty.
Petrus Peregrinus (1200 - 1299)
Magnetismin uranuurtaja Ranskalainen Petrus Peregrinus de Maricourt kehitti vuonna 1269 laitteen, joka pyöri itsekseen, tiettävästi ensimmäisenä maailmassa. Laite perustui luonnonmagneettiin (lodestone) ja sopivasti hammastettuun rautapyörään ja hopea- tai messinki-kuuliin. Luonnonmagneetti veti rautapyörän hammastusta puoleensa pyörimisen oikealla hetkellä ja kuulat tasapainottivat pyörimistä.
Laitteen rakenteesta on olemassa kirje, jossa Petrus selvittää laitteen rakennetta ja toimintaperiaatetta. Tiettävästi Peregrinuksen laitetta ei ole yritetty sellaisenaan todentaa nykyaikana.
Bhaskara II (1114–1185)
Bhaskara II
Bhāskaran pyörä oli intialaisen matemaatikko Bhāskara II:n noin vuonna 1150 kehittämä
kone, joka toimi "ikuisesti".
Pyörä koostui kaarevista tai kallistetuista pinnoista, jotka olivat osittain täynnä elohopeaa.
Liikkeessä elohopea virtasi pinnan toiselta puolelta toiselle,
mikä pakotti pyörän jatkamaan liikettä jatkuvasti. Sitä toimiko laite todella, ei ole tietoa.