Uuden energian pioneerit 1900-luvulla
Tällä sivulla kerrotaan uuden energian pioneereista 1900-luvulta.
Pikalinkit tietoihin
Floyd ”Sparky” Sweet▾ | Stanley Meyer▾ | Paul Baumann▾ | Ed Gray▾ | Lee Bowman▾ | Lester Hendershot▾ | Nathan Stubblefield▾
Floyd ”Sparky” Sweet (1912 - 1995)
Amerikkalainen Floyd ”Sparky” Sweet kehitti kestomagneetteihin ja käämeihin perustuvan ”solid state” -tyyppisen sähkögeneraattorin 1980- ja 1990-luvuilla, jonka Tom Bearden nimitti VTA:ksi (Vacuum Triode Amplifier).
Laite perustuu barium/rauta-materiaalista tehtyyn kestomagneettiin, jota on sopivasti muokattu.
Kestomagneetin magneettikenttää "moduloidaan" pienellä energialla syöttämällä sähköpulsseja käämiin,
joka on kestomagneetin ympärillä. Tuo modulointi aiheuttaa magneettikenttään muutoksen, joka synnyttää
toiseen kestomagneetin ympärillä olevaan käämiin virran, joka otetaan laitteesta ulos.
Laitteesta saadaan ulos enemmän energiaa (sähköä), kuin mitä laite itse käyttää. Tästä on olemassa mittauksia ja useita
ulkopuolisia todistajia, jotka näkivät laitteen ulkopuolelta (ns. black box).
Tarkkaa toimintaperiaatetta tai laitteen sisäistä rakennetta Floyd Sweet ei koskaan paljastanut, ei edes Tom Beardenille.
Stanley Meyer (1940 – 1998)
Amerikkalainen Stanley Meyer kehitti vedellä kulkevan auton (Dune Buggy) 1990-luvulla (Water Fuel Cell). Hän kertoi vaihtaneensa polttomoottorin sytytystulpan laitteeksi, jolla vesi hajotetaan vedyksi ja hapeksi, ilmeisesti suurella jännitteellä elektrolyysiä käyttäen. Meyerin mukaan laite tarvitsi vähemmän energiaa elektrolyysin suorittamiseen, kuin tarvittaisiin nykyisten fysiikan lakien mukaan. Toisen tiedon mukaan vety tehtiin erillisellä laitteella sähköisen resonanssin avulla. Vetyä voitiin sitten käyttää moottorin polttoaineena.
Stanley Meyerin piiri
Hän sai kolme patenttia aiheeseen liittyen, joissa hän käytti laitteesta nimeä polttokenno ("fuel cell" or "water fuel cell),
joka on kuitenkin teknisesti väärin, koska polttokenno tuottaa sähköä vedyn ja hapen avulla, kun taas elektrolyysi hajottaa vettä
vedyksi ja hapeksi. Patentit eivät kerro miten hän itse asiassa hajotti veden vedyksi ja hapeksi niin, että siihen kului
vähemmän energiaa, kuin mitä vedystä saadaan. Yhden teorian mukaan oleellista hänen kehittämässään elektrolyysissä on oikea taajuus,
eli resonanssi, jolla muutos tehdään.
Water fuel cell
Stanley Meyer ajoi ja esitteli autoa julkisesti useita kertoja, sekä näytti sen laitteita ulkopuolelta, mutta ei kertonut koskaan tarkasti miten auto tai sen laitteet toimivat.
Paul Baumann (k. 2001)
Sveitsiläinen Paul Baumann rakensi 1990-luvulla sarjan pyöriviä Testatika-nimisiä generaattoreita Methernitha-yhteisö käyttöön Lindenissä, Sveitsissä. Generaattorin avulla tuotettiin sähköä 3 kW 300 voltin jännitteellä. Laite perustuu sähköstaattiseen Wimhurst generaattoriin.
Paul Baumann näytti laitteen toiminnan 30 hengen insinöörien ryhmälle heidän vieraillessaan Lindenissä elokuussa 1999. Yksikkö käynnistetään käsin pyörittämällä, eikä muuta virtalähdettä tarvita. Käynnistyksen jälkeen laite toimii itsekseen. Laitteesta käytetään myös nimeä Swiss M-L converter.
Paul Baumann ei ole kertonut generaattorin tarkkaa toimintaperiaatetta, tai rakennetta, vaikka antoikin vierailijoiden kuvata ja tutkia laitetta ulkopuolelta. Paul Baumann kertoi vierailijoille, että hän ei paljasta Testatikan salaisuuksia, koska maailma ei ole siihen vielä valmis. Hän poistui keskuudestamme vuonna 2001 ja vei tiedot mukanaan.
Ed Gray (1925 - 1989)
Ed Gray kehitti ja patentoi 1973 suurjännitepurkauksiin perustuvan sähkögeneraattorin (Pulsed Capacitor Discharge Electric Engine), joka piti akut jatkuvasti ladattuina. Energiansa se sai "tyhjästä". Sadat ihmiset näkivät kymmeniä esityksiä laitteen toiminnasta, joita Gray piti laboratoriossaan.
Laite perustui Edwin Grayn yleisölle esittelemä tehoputkeen (The Ed Gray Power System), joka toimi tuottamalla sarjan hyvin lyhyitä, erittäin teräviä pulsseja kipinävälin avulla. Piirin oli kehittänyt Ed Grayn naapuri naapuri Marvin Cole. Piiri oli käytännössä kopio Nikola Teslan kehittämästä piiristä. Tesla osoitti Philadelphiassa ja St. Louisissa vuonna 1893 pitämissään luennoissa että, kun korkeajännitelähdettä pulssitetaan sopivasti, tämä luo hyvin lyhyitä tasavirtapulsseja. Tämän tekniikan avulla voidaan tiettävästi syöttää tehoa kuormaan hyödyntäen ympäristön energiaa.
Valitettavasti laitteen käyttämä säteilyenergian (radiant energy) hyödyntämiseen tehty kipinäväli aiheutti vakavia radio- ja tietoliikennehäiriöitä, joten Yhdysvaltain viestintäkomissio (FCC) määräsi hänet lopettamaan työn. Tämän jälkeen Ed Gray kehitti toisenlaisia menetelmiä, mutta laitetta ei koskaan saatu tuotantoon lähinnä rahoitusongelmien vuoksi.
Lee Bowman
Kalifornialainen Lee Bowman kehitti 1954 Peregrinuksen laitteen pohjalta oman kestomagneettimoottorin (The Bowman Permanent magnet motor). Laite perustuu kolmeen rinnakkaiseen akseliin. Akselien toisessa päässä on hammasrattaat, joiden suhde on 2:1, keskimmäisen akselin rattaan ollessa suurin. Akselien toisessa päässä on kiekot, joissa on kahdeksan alnico-magneettia keskiakselin pyörällä ja neljä vastaavaa magneettia pienemmillä sivupyörillä. Lisäksi laitteen käynnistämiseen tarvitaan sivulla oleva aktuaattori-magneetti.
Laitteen toimintaa oli todistamassa useita ihmisiä ja myös yksi insinööri. Bowmannin kestomagneettigeneraattorin kehitystä ei ole jatkettu ja se tuhottiin myöhemmin.
Lester Hendershot (1898 - 1960)
Fyysikko Lester Hendershot kehitti sähkögeneraattorin 1930-luvulla, joka toimi ilman näkyvää energialähdettä. Laite tuotti sähköä maksimissaan 300 wattia, ilman mitään energialähdettä.
Laite koostui pääasiassa televisio- ja radiolaitteiden osista ja magneeteista, sekä rautatangoista. Laite vaati viritystä toimiakseen, joskus muutaman minuutin, joskus jopa useita tunteja. Joskus laite ei suostunut toimimaan lainkaan, mutta toimi seuraavana päivänä.
Hendershop esitteli generaattoria monta kertaa vuosina 1928-1960 useille todistajille, mukaan lukien Charles Lindbergh. Kolme vuotta ennen kuolemaansa Henderson salli Ed Skilling nimisen henkilön auttaa häntä rekonstruoimaan laitteensa. Laitteen käyttö onnistui Skillingiltä onnistuneesti. Skilling kirjoitti myöhemmin aikakauslehtiartikkelin, jossa selitettiin Hendershotin laitteen rakenne.
Nathan Stubblefield (1860 - 1928)
Amerikkalainen radiotekniikan kehittäjä Nathan Stubblefield rakensi maa-akun (Stubblefield-Earth battery) 1902, jolla hän sai energian taloonsa. Nikola Tesla oli monen muun aikalaisen kanssa todistamassa laitteen toimintaa.
Jo vuonna 1898 Stubblefieldille myönnettiin patentti tälle sähköakulle, joka oli raudasta ja eristetystä kuparilangasta valmistettu elektrolyyttinen kela, joka haudattiin maahan tai nesteeseen. Stubblefield esitti silloin väitteen, että hänen laitteensa sai myös lisätehoa maasta, kun se yhdistettiin normaaliin akkuun. Se toimi sekä virtalähteenä, että maadoituspäätteenä langattomalle puhelimelle, jota hän myös kehitti.